Hetkeä aikaisemmin olin väijynyt uhriani. Tai kun kyse on Janne Nygårdista lienee epäkorrektia puhua uhrista. Tuo mies oli kohtalaisen lyheyn elämänsä aikana tehnyt niin paljon pahaa, että varmasti ansaitsi kohtalonsa. Kesti vain vähän liian pitkään ennenkuin joku oli halukas maksamaan sen toimeenpanosta. Niinpä kun tuo yhteydenotto asian tiimoilta tuli, en juurikaan empinyt ottaa tehtävää vastaan, vaikka summassa olisikin ollut hieman tarkennettavaa. Ja ainahan sitä piipahtaa Kuokkalassa kun vain tilaisuus tarjoutuu
 
Nygård laumoineen piti majaansa Kuokkalan kirkossa. Olisin voinut hoitaa homman helpomman kaavan mukaankin, mutta olin aina halunnut käydä sisällä kyseisessä paikassa. Se rakennettiin joskus vanhan järjestyksen aikaan seurakuntalaisten rahoilla ennen kuin suuret massat erosivat kirkosta. Seurakunnan ajaudutua taloudellisiin vaikeuksiin se myytiin ensin maahanmuutajille moskeijaksi. Mutta kun valtion tulot romahtivat, loppuivat tulot myös maahanmuuttajilta. Ja seuraava omistaja olikin Janne Nygård.
 
Välinpitämättömyyteni kuitenkin kostautui. Kirkossa ei ollut mitään nähtävää, mutta turpaan tuli senkin edestä. Kirkkosaliin oli kyhätty kaksikerroksinen rakennelma joka muistutti sermeillä rajattua avokonttoria. Ilotalo ilman turhaa yksityisyyttä. Näin paitsi asiakkaat myös orjuutetut seksityöläiset oli helposti valvottavissa.
 
Olin varautunut tehtävään myrkkypiikillä ja varmuuden vuoksi vanhalla ystävälläni: Glock 9,00mm. Esiintyisin asiakkaana ja tilaisuuden tullen tuikkaisin Jannea piikillä ja poistuisin paikalta enempää viivyttelemättä.
 
- Päiviä, mitä herralle saisi olla? Vastaanottovirkailijijan tehtävää toimittava mieshenkilö sanoi.
- Ei kai tässä mitään ihmeellisyyksiä tarvita. Nainen puoleksi tunniksi. Mitä maksaa?
- Mies katsoi minua päätään hieman kallistaen, kuin arvioidakseen mikä oikein olin miehiäni
- Eka kerta vai?
- Joo, sillä saa varmaan jotain alennusta.
- Toki, toki – Laura! Mies huudahti ja 40+ naikkonen käveli nuutuneen oloisesti paikalle.
- Hoidahan mies ja laskuta siltä 200 ruplaa normaalista.
 
Laura hymyili minulle ja pyysi seuraamaan ja minä seurasin. Kävelimme portaat ylös rakennelman toiseen kerrokseen, jossa Laura johdatti minut huoneeseen, jonka ovessa luki Gustafsson.
 
- No niin, ei suotta hukata aikaa, Laura sanoi ja asettui sängylle. Iästä huolimatta hänen kasvonsa näyttivät kauniilta ja hymystä huolimatta niin tuskaisilta. Jään vain katsomaan häntä hetkeksi ja kohta Laura alkaa tuntemaan olonsa vaivautuneeksi. Hän ei taida haluta että häntä huomattaisiin.
 
Mutta en tullut kirkkoon Lauraa katsomaan ja niinpä kömmin hänen päälleen, käänsin hänet ympäri, työnsin käsivarteni kaulan ympärille ja aloin puristaa naista tajuttomaksi. Kaulavaltimot painautuivat nopeasti kasaan eivätkä aivot enää saaneet happea, eikä aikaakaan kun Laura makasi tajuttomana. Taustalla soi �We were born to die�.

Saarella ottelin ensimmäisen kerran elämässäni. En oikein osannut jännittää sitä etukäteen, mutta minuutti ennen ottelun alkua jännitys iski päälle niin pahasti, että olisin halunnut vielä perua koko jutun. Mutta mielummin sitä kivun kestää kuin häpeän. Ja kun tuomari käynnisti ottelun, kaikki muu unohtui, mukaan lukien jännitys. Jäljellä oli vain minä ja vastustaja.
 
Ottelu tuntui kuin olisin päässyt kotiin, paikkaan jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Jos itse matsin aikana ja sen jälkeen tunsin adrenaliinin huumaavan vaikutuksen. Ja kun nyrkkini olivat takoneet vastustajan rintaa kaksi erää halusin vain saada kovempia vastustajia ja pidempiä eriä.  
Vaikka myöhemmin olenkin saanut maistaa tappiota ja välillä karvastakin sellaista, en ole koskaan ensimmäisen otteluni jälkeen kieltäytynyt mahdollisuudesta tapella. En vaikka tappio olisi ollut väistämättä edessä. Niinpä kun Pitkällä kadulla joku onneton ulkopaikkakuntalainen porukka kävi kimpuuni helpon saaliin toivossa, en empinyt hetkeäkään.
 
Vaikka aloite olikin alunperin heillä, todellinen yllätysmomentti oli minulla. Toki olin havainnut tilanteen ja nähnyt väistämättömän ja 43 sekunttia ennen kontaktia. Yksi nahkatakkinen hörhö huusi minua odottamaan, tarttui hihasta ja tarjosi napakan koukun poskeeni. Porukan aikaisempien kokemusten mukaan tämä oli ilmeisesti riittänyt helpon ryöstön ja pahoinpitelyn toteuttamiseen, mutta tällä kertaa olin päättänyt toisin. Tartuin nahkatakkista ranteesta ja samalla kun vaansin kivuliasta lukkoa, alensin hänen alkujaan vähäistä tajunnan tasoaan kiertopotkulla takaraivoon.
 
Tässä vaiheessa loppu porukka alkoikin jo vahvasti harkita pakenemista, mutta minä olin suunnitellut asian toisin. Lähestyin seuraa otteluasennossa ja aloitin hyökkäyksen etukäden suoralla palleaanj, johon jatkoin takakäden suoran ohimoon sekä koukut alas ja ylös. Kaverin notkahtaessa polvilleen ja siitä edelleen jään pintaan lähtivätkin loput kaksi juoksu jalkaa karkuun ja minä vielä nopeampaa toisen perään.
Kun jo 50 metrin takaa-ajon jälkeen sain saaliini kiinni, oli vastapuoli erittäin motivoitunut neuvottelemaan.
 
- Kuule eikö me voitaisi sopia tätä jollain tavalla.
- Kyllä voidaan. 500 ruplaa on hyvä alku ja katsotaan sitten lisää.
- Tuossa, tuossa. Ota kaikki 800.
 
Minä kiitin, että hauska tehdä bisnestä järkimiesten kanssa. Mutta enpä kuitenkaan malttanut kiusausta vääntää häneltä yhtä sormea sijoiltaan. Ihan vain opetukseksi.
800 ruplaa. Alkoi tuntua siltä, että olisi taas aika käydä syömässä.

Verinen mies tuijottaa peilistä. Verta soljuu vasemmasta sieraimesta hentona purona. Vaikka silmiin on tullut vaurioita, jään tuijottamaan tuota näkyä joksikin aikaa. Jollain ihmeen sairaalla tavalla minä pidän sitä. Vessan sininen valo saa vereni näyttämään oudon kauniilta.

Raudan vielä maistuessa suussa kokeilen leukaluiden toimivuutta. Kipu on hyvä merkki siitä, että ollaan vielä elossa. Joskus sitä vain tuntisi elävänsä vähän vähemmän, kun tuota ikääkin alkaa jo olla. Lepäsin mielelläni vielä hetken, mutta aikaa ei ole kuitenkaan hukattavaksi ja kohta pitää jatkaa matkaa.

Siispä vähän teippiä leukaan ja painan sierainta kiinni. Sitten lasken muutaman minuutin kylmää vettä vasempaan kyynärpäähäni ja sidon sen kiristyssiteellä. Quick-and-dirty . Ja sitten äkkiä ulos